En teoriassa ollut ikinä hankkimassa toista koiraa. Enkä todellakaan malinoisia. Mutta sellainen vain käveli elämääni. Sona saapui Kärkölästä, kennelnimettömältä kasvattajalta. Myynti-ilmoitus piinasi minua pitkään, joten edelleen nartun ollessa vapaana peruutuksen vuoksi päätin ottaa yhteyttä. Pentu kuulosti lupaavalta ja halusin käydä katsomassa sitä. Vaikka se oli
malinois. Rohkea pentu, sekä tasapainoiset vanhemmat hurmasivat minut. Sona nukahti syliini ja tiesin sen olevan juuri minulle. Tummanpuhuva hulinois, joka hurmasi isännänkin saman tien.
Hain pennun viikko Luxin BH kokeen jälkeen, jolloin se oli 10vk. Kasvattaja toi pennun minulle Lahden juna-asemalle ja siellä se meni kuin kala vedessä. Junamatkan Sona oli täysin rauhassa, lähinnä vain nukkuen koko ajan. Kotimatkaa taitettiin vielä paikallisbussilla onnistuneesti. Pentu oli saapunut kotiin.
Tytöt toimivat toistaiseksi hyvin yhteen. Lux on ollut todella pitkähermoinen pennun kanssa, ja tuntuu, että Sona on näistä kahdesta se, joka on enemmän tulta ja tappuraa. Huomaan myös, että pennun kasvaessa Luxin tapa leikkiä sen kanssa on muuttunut paljonkin. Enää se ei varo niin paljoa pentua, kun pentu on jo Luxin kokoinen ja painaakin kohta saman verran.
Sonan kanssa on opeteltu elämään arkea. Sen kanssa on lenkkeilty, se on ollut kerran hoidossa, se on matkustanut autossa. Olen aktiivisesti ottanut Sonaa enemmän mukaan lihan hakureissuille ja käynyt sen kanssa pyörimässä Mustissa ja Mirrissä. Sona on aika rennon letkeä kaveri. Nyt sillä on alkanut puskemaan hieman mörköikää päälle, mutta silti se on aika tasapainoinen belgiksi.
Näitä kahta verrattaessa Sona on tosiaan terävämpi, mutta sekään ei kuitenkaan häiritsevän terävä. Sona on myös hyvin hiljainen. Ahneus kulkee sillä verissä ja pieniä harrastuspohia ollaan tehty. Sonan kanssa olen myös pitkästä aikaa leikkinyt paljon enemmän kuin Luxin kanssa pentuna.
