Hain kaksikon kyytiin. Päivä oli kohtalaisen kuuma, muttei niin hirmu helteinen, mitä aiemmat. Yksi syy lähteä mätsäröimään oli se, että tapahtuma oli SPL Kuopion järjestämä ja siellä oli mm. Paras saksanpaimenkoira -luokka. Ilmoittautumisen pystyin hoitamaan kätevästi etukäteen ja paikalle saapuminen oli helppoa. Normaalista poiketen mukana oli ne apukädet, joten elämä oli hirveän stressitöntä ja helppoa.
Lux rauhoittui nopeasti koiravilinässä, vaikka tilanne oli sille uusi. Se kävi nätisti makoilemaan pyynnöstä ja odotteli rauhassa. Tuomari pääsi kehään kaikki aikuiset koirat ja katsoi samalla hampaat ja rapsutteli koiraa muuten. Ilokseni luokassamme oli miestuomari, joita näkee harmillisen vähän. Lux suhtautui tuomariin rauhallisesti, ei väistänyt ja näytti hampaat hyvin. Harmillisesti tuomari ei hirveästi kopeloinut koiraa.
Kehässä meidän parina oli Luxia puolet isompi spk-uros ja jostakin syystä tuomari halusi, että koirat esitetään kävelyvauhtia koko ajan. Minusta liikkeet eivät pääse oikeuksiinsa siinä ja olisin mielelläni juossut ja tuonut koirani parhaat puolet esiin pitkän askeleen kanssa. Lux kuitenkin esiintyi hyvin, vaikka sininen nauha rapsahtikin. Kehuttiin kompaktiksi nartuksi.
Sinisten kehässä käveltiin ties kuinka monta kertaa ympyrää ja meidät asetettiin jonon hännille, joten mainittavaa menestystä ei tullut. Samaten Paras saksanpaimenkoira -kehässä osallistujia oli neljä ja nuori pentu palkittiin parhaana saksanpaimenena. Ei siis mainittavaa menestystä tästäkään.
Kokemuksena hirveän hyvä ja palkitseva kuitenkin ja suunniteltiin, että kimpassa lähdettäisiin useamminkin käymään mätsäreissä. Lux luultavasti siirtyy sitten Anun esitettäväksi.
