014. Tyhjä taulu

En yleisesti ottaen tykkää pennuista. Saati tavoitteista, mitä ihmiset laittaa hirveän nuorille pennuille. Minusta on kiva tarjota koiralle alkutaipaleella rauhallista elämää opetellen arjen sääntöjä. Näin olen kaikki koirani kasvattanut. Tosissaan on alettu treenaamaan, kun koira on osoittanut olevansa siihen kypsä ja jaksavansa suunnitelmallisempaa treeniä. Malinois alkaa olla tässä iässä.

Sonalla on alkanut saalisvietti heräilemään. Hallinta tässä kohtaa on erityisen tärkeää, mutta onneksi muuten tuo on ollut todella mutkaton tyyppi. Sonalla on hyvät hermot ja se on tasapainoinen. Muutamia päiviä sitten lenkkeiltiin n. 9km lenkki, jolla ohitse sinkoili pyöräilijöitä enemmän kuin tarpeeksi. Molemmat koirat etenivät pitkällä hihnalla ja pysyivät tien reunassa nätisti. Tottistouhut on aloitettu sen kanssa, koska koira on laittanut vielä yhden vaihteen lisää aktiivisuuteensa. Se oikeasti kaipaa tekemistä enemmän kuin aikaisemmin ja antaa sen näkyä. Olemme nyt systemaattisesti pidentäneet lenkkejä, sekä lisänneet niille erilaista touhuilua. Samalla olemme alkaneet systemaattisemmin treenaamaan.

Sonan kanssa ajattelin koulutuksellisesti edetä aika samalla tavalla kuin Luxinkin kanssa. Perusasennon opetan vahvaksi ja seuruuttelen sitä pieniä imutuspätkiä. Erona siihen, että Sonan kanssa olen imutellut myös juoksua. Malinois on kropaltaan niin kesken, ettei se edes fyysisesti pystyisi seuraamaan täydellisesti. Se opettelee hallitsemaan takapäätään ja perusasentoharjoittelu on sille ihan riittävästi tähän kropan hallintaan. Vahvistan myös kehonkäyttöä lenkillä ja pyrin pitämään Sonaa vapaana mahdollisimman paljon vaihtelevassa maastossa. Se kehittyy koko ajan.

Olen alkanut tuomaan treeniin kentällä myös asennon vaihtoja, sekä kapulan pitoa, ruutua ja kierto on ollut myös opettelulistalla. Leikki on myös vahvana meidän treeneistä ja pikku hiljaa Sona on alkanut ymmärtämään, että kentällä tehdään kivoja asioita. Ensimmäistä kertaa vieraalla kentällä treenatessa se protestoi haukulla, kun Lux pääsi treenaamaan. Olen alkanut palkkailemaan koiraa nätistä taukokäytöksestä, sillä se joutuu kuitenkin kahden koiran treenissä olemaan usein yksin ja odottamaan vuoroaan. Sen pitää myös oppia sietämään se, että toimin apuohjaajana muille.

Laitoin tänä viikonloppuna KuPeKolle hakemuksen ja saa nähdä minne se vie meidät. Toivottavasti hieman aktiivisemmin treenien pariin. Sonalle tämä tekee todella hyvää, sillä se ei vielä ole täysin häiriövarma, eikä kestä ylimääräisyyksiä kentällä. Tähän on hyvä päästä puuttumaan ajoissa.

013. Malinois reissaa Mynämäkeen

Extempore reissut on parhaita. Huiman omistaja Sara (kiharajengi) oli menossa EOJ -leirille Turun suunnille ja sattumalta yhteinen ystävämme asui niillä suunnilla. Alunperin Luxin piti lähteä mukaani, mutta saksanpaimen aloitteli juoksuja. Päädyin ottamaan riskin ja valitsin malinoisin matkaseuraksi, vaikka melkein 9kk ikäinen Sona ei ollut ikinä reissannut kotikaupungin ulkopuolelle.

Perjantaina saavuimme sovitusti Saran luokse ja pakkasimme koirat ronttiin. Saran autossakaan ei ollut koiraverkkoa, koska Huima matkusti häkissä. Onneksi tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä omasta autostanikin puuttuu vielä toistaiseksi verkot. Mali moikkasi villakoiran ulkona. Se ei varmaan ole ikinä edes nähnyt noin pientä koiraa. Sona ja Huima tulivat hyvin toimeen. Matka taittui yhden pysähdyksen taktiikalla ja Sona nukkui lähes koko ajomatkan ajan ollen varsin esimerkillinen malinois.

Majapaikassamme ystävämme luona odotti sekaroituinen Rontti omistajineen. Mali oli selkeästi hämillään pienestä vilkkaasta koirasta. Se ei oikein ymmärtänyt oliko Rontti ystävä vai välipala, kissa vai koira vai kenties jotain ihan muuta. Turvallisuussyistä malinoisille oli majapaikassa häkkimajoitus. Illalla koirat pääsivät vielä juoksemaan energioita pois. Sona sai tehdä hieman luopumistreeniä juoksevista pikkukoirista ja hieman tottista vieraalla kentällä. Se yllätti minut positiivisesti tehden töitä kanssani ja pysymällä kohtuu hyvin hallinnassa. Muutaman kerran pikku koirat veivät voiton ja kerran malinois riehaantui juoksemaan koirapuiston aidan viertä nuoren Rontin kanssa.

Yö meni rauhaisasta. Lauantaina kävimme ensin Turun lemmikkiasemalle ja sen jälkeen ottamassa koirista kuvia ja Sona sai maistaa hetken omakotitaloelämää juoksemalla isolla pihalla vapaana kuin taivaan lintu. Se otti koko ilon irti pihasta ja teki välillä pelottavankin näköisiä loikkia meidän lilluessa paljussa. Lemmikkiasemalla tuntui, että mali oli hieman liian iso sinne. Sona onnistui tiputtamaan melkein jokaisesta hyllystä jotakin. Positiivista oli se, että koira tervehti todella nätisti jokaista, joka halusi sitä tervehtiä. Se on mennyt paljon eteenpäin, eikä juurikaan mörköillyt ketään.

Sunnuntaina malinois oli jo niin väsynyt, että päätettiin pitää melkein kokonaan lepopäivä Saran ollessa leirillä. Lenkkeiltiin hieman, mutta suurimmaksi osaksi vain hengailtiin rauhaksiin. Väsymys näkyi Sonassa ylimääräisenä murrauksena ja oman tilan suojeluna. Se oli ihan puhki koko viikonlopusta ja paluumatkan Liedosta Kuopioon se olikin taju kankaalla koko eläin.

Olen positiivisesti yllättänyt miten mutkaton matkakumppani tuo malinois oli. Olin onnistunut luomaan kaikki kauhuskenaariot mielessäni siitä, miten se tappaa vähintään kaikki matkakumppanit ja huutaa kuin syötävä ja on täysin mahdoton. Tämän koiran kanssa voisi reissata enemmänkin, kun miltei 1000km ei hetkauttanut sitä suuntaan eikä toiseen. Aivan mahtavaa!

Postauksen kuvista kiitos Jenni Harju

011. Vahinko nimeltä Sona

En teoriassa ollut ikinä hankkimassa toista koiraa. Enkä todellakaan malinoisia. Mutta sellainen vain käveli elämääni. Sona saapui Kärkölästä, kennelnimettömältä kasvattajalta. Myynti-ilmoitus piinasi minua pitkään, joten edelleen nartun ollessa vapaana peruutuksen vuoksi päätin ottaa yhteyttä. Pentu kuulosti lupaavalta ja halusin käydä katsomassa sitä. Vaikka se oli malinois. Rohkea pentu, sekä tasapainoiset vanhemmat hurmasivat minut. Sona nukahti syliini ja tiesin sen olevan juuri minulle. Tummanpuhuva hulinois, joka hurmasi isännänkin saman tien.

Hain pennun viikko Luxin BH kokeen jälkeen, jolloin se oli 10vk. Kasvattaja toi pennun minulle Lahden juna-asemalle ja siellä se meni kuin kala vedessä. Junamatkan Sona oli täysin rauhassa, lähinnä vain nukkuen koko ajan. Kotimatkaa taitettiin vielä paikallisbussilla onnistuneesti. Pentu oli saapunut kotiin.

Tytöt toimivat toistaiseksi hyvin yhteen. Lux on ollut todella pitkähermoinen pennun kanssa, ja tuntuu, että Sona on näistä kahdesta se, joka on enemmän tulta ja tappuraa. Huomaan myös, että pennun kasvaessa Luxin tapa leikkiä sen kanssa on muuttunut paljonkin. Enää se ei varo niin paljoa pentua, kun pentu on jo Luxin kokoinen ja painaakin kohta saman verran.

Sonan kanssa on opeteltu elämään arkea. Sen kanssa on lenkkeilty, se on ollut kerran hoidossa, se on matkustanut autossa. Olen aktiivisesti ottanut Sonaa enemmän mukaan lihan hakureissuille ja käynyt sen kanssa pyörimässä Mustissa ja Mirrissä. Sona on aika rennon letkeä kaveri. Nyt sillä on alkanut puskemaan hieman mörköikää päälle, mutta silti se on aika tasapainoinen belgiksi.

Näitä kahta verrattaessa Sona on tosiaan terävämpi, mutta sekään ei kuitenkaan häiritsevän terävä. Sona on myös hyvin hiljainen. Ahneus kulkee sillä verissä ja pieniä harrastuspohia ollaan tehty. Sonan kanssa olen myös pitkästä aikaa leikkinyt paljon enemmän kuin Luxin kanssa pentuna.