Tehtiin noin 6km lenkki Puijon jyrkissäkin mäissä. Pyrin pääsääntöisesti hölkkäämään mäet ylös. Alkulenkistä Lux veti ravilla kauniisti edessäni. Hihna pysyi koko ajan tuntumalla ja koira ravasi kohtalaisen suoraan jättäen ojanpenkat rauhaan. Ohjattavuuteen toivoisin hieman parannusta, sillä suuntakäskyt ovat vielä epävarmat ja kaipaavat vahvistelua. Muutenkin Lux haki satunnaisesti hyväksyntää puuhalle.
Ajoimme myös ensimmäisen n. 50 askeleen jälken metsässä, kun tutustuin uusiin maastoihin. Lenkin lomassa Lux sai myös juoksennella vapaana ja harjoittaa tasapainoaan puunrunkojen päällä kiipeilemällä. Kokonaisvaltaista kehon huoltoa siis.
Minulla on Kuopion suunnalla hirveän vähän koiran hoitajia, joten sattumusten kautta tutustuin Anuun, jolla ei ole mahdollisuutta ottaa omaa koiraa. Hän ihastui Luxiin ikihyvikseen ja Lux kävi vierailemassa viikonlopun verran Anun ja hänen poikansa hoivissa tutustuen samalla paikallisliikenteen busseilla matkustamiseen. Heillä oli mennyt mukavasti ja meillä on Anun kanssa samanlainen ajatus koiran kouluttamisesta ja kurista. Oli mukava saada takaisin riemuviikonlopun jälkeen väsynyt koira.
Tavoistamme poiketen olemme myös käyneet kerran koirapuistossa, jotta Lux pääsi juoksemaan naapurin spkmixin kanssa. Olemme käyneet ahkerasti treenaamassa heidän kanssaan ja perimmäisenä ajatuksena olisi, että heillä olisi yksi hoitopaikka Luxille tai edes satunnainen lenkille viejä, jos tulee jotain yllättävää. Koirien kemiat kohtasivat ja kävi puistossa pari muutakin. Ensin piti pörhistellä, mutta voin vaan ihailla kuinka hyvää koiraa Lux puhuu ja miten reilu se oli leikkikumppaneilleen.
Eilen käytiin tekemässä neljän kilometrin lenkki, jossa koira oli kohtuu lyhyellä hihnalla kiinni vetovyössä. Valjaita en ole saanut aikaiseksi ostaa, joten pelkällä pannalla mentiin. Pieni taipumus Luxilla oli vetää, kun itse kuljin rauhallisemmin flunssan jälkimainingeissa. Ohituksissa ei kuitenkaan mitään ongelmaa.
