Kolmen päivän leiri antoi lisää avaimia, sekä varmuutta tottikseen. Olin aika takki auki ensimmäisessä treenisetissä, kun vanha kunnon ääni puski pintaan sieltä. Lux kerkesi keräämään kierroksia koirakärrystä, sillä se on jo yhdistänyt viimevierailultamme, että kärry tietää töitä. Päivän kuluessa sain kuitenkin koiran paremmin haltuun ja se on teknisesti aivan mieletön. Teimme lyhyttä treeniä keskittyen tunnetilaan, sekä toimimiseen vieraassa paikassa. Koirahan kulkee ihan hyvässä kuplassa, kun minä onnistun sen siihen tuomaan.
Viimeisenä päivänä teimme myös ulkokentällä tottista ja saimme hyvin koiran virheet esiin, sekä todistettua minulle, että minulla on kuitenkin avaimet toimia koiran kanssa ja saada se mukaan, kunhan lopetan suorittamisen ja annan sydämeni koiralle.
Tottiksen lisäksi käytiin tekemässä Luxille ensimäinen jälki pellolla. Olen itse aivan hukassa ohjaamisen kanssa, mutta koirahan tekee hemmetin hienoa työtä, kun sen vain antaa tehdä. Todettiin, että Luxille tarvitsee tehdä jäljet mieluummin lihapullilla/nakeilla, jotta motivaatio säilyy. Pelkkä turvotettu ruoka ei oikein kunnolla jaksanut kiinnostaa. Hyvä nenä sillä silti on ja vähän harmittaa ettei kunnollisia peltomaastoja ollut enemmän.
Näin myös paljon erilaisia koiria tekemässä tottista, sekä jälkeä. Nämä viikonloput ovat aina silmiä avaavia, sillä tietoa tulee niin paljon. Hienointa oli nähdä iso presa-uros tekemässä tottista. Leirin hyvä puoli oli myös se, että tutustuimme Luxin kanssa kunnolla tulevan Kuusamon reissun matkakaveriin, eli Pätkis -dobberiin. On sanoin kuvailemattoman ihanaa, että kahden vanhan ystävyksen saman ikäiset koirat tulee toimeen keskenään näinkin saumattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti