En yleisesti ottaen tykkää pennuista. Saati tavoitteista, mitä ihmiset laittaa hirveän nuorille pennuille. Minusta on kiva tarjota koiralle alkutaipaleella rauhallista elämää opetellen arjen sääntöjä. Näin olen kaikki koirani kasvattanut. Tosissaan on alettu treenaamaan, kun koira on osoittanut olevansa siihen kypsä ja jaksavansa suunnitelmallisempaa treeniä. Malinois alkaa olla tässä iässä.
Sonalla on alkanut saalisvietti heräilemään. Hallinta tässä kohtaa on erityisen tärkeää, mutta onneksi muuten tuo on ollut todella mutkaton tyyppi. Sonalla on hyvät hermot ja se on tasapainoinen. Muutamia päiviä sitten lenkkeiltiin n. 9km lenkki, jolla ohitse sinkoili pyöräilijöitä enemmän kuin tarpeeksi. Molemmat koirat etenivät pitkällä hihnalla ja pysyivät tien reunassa nätisti. Tottistouhut on aloitettu sen kanssa, koska koira on laittanut vielä yhden vaihteen lisää aktiivisuuteensa. Se oikeasti kaipaa tekemistä enemmän kuin aikaisemmin ja antaa sen näkyä. Olemme nyt systemaattisesti pidentäneet lenkkejä, sekä lisänneet niille erilaista touhuilua. Samalla olemme alkaneet systemaattisemmin treenaamaan.
Sonan kanssa ajattelin koulutuksellisesti edetä aika samalla tavalla kuin Luxinkin kanssa. Perusasennon opetan vahvaksi ja seuruuttelen sitä pieniä imutuspätkiä. Erona siihen, että Sonan kanssa olen imutellut myös juoksua. Malinois on kropaltaan niin kesken, ettei se edes fyysisesti pystyisi seuraamaan täydellisesti. Se opettelee hallitsemaan takapäätään ja perusasentoharjoittelu on sille ihan riittävästi tähän kropan hallintaan. Vahvistan myös kehonkäyttöä lenkillä ja pyrin pitämään Sonaa vapaana mahdollisimman paljon vaihtelevassa maastossa. Se kehittyy koko ajan.
Olen alkanut tuomaan treeniin kentällä myös asennon vaihtoja, sekä kapulan pitoa, ruutua ja kierto on ollut myös opettelulistalla. Leikki on myös vahvana meidän treeneistä ja pikku hiljaa Sona on alkanut ymmärtämään, että kentällä tehdään kivoja asioita. Ensimmäistä kertaa vieraalla kentällä treenatessa se protestoi haukulla, kun Lux pääsi treenaamaan. Olen alkanut palkkailemaan koiraa nätistä taukokäytöksestä, sillä se joutuu kuitenkin kahden koiran treenissä olemaan usein yksin ja odottamaan vuoroaan. Sen pitää myös oppia sietämään se, että toimin apuohjaajana muille.
Laitoin tänä viikonloppuna KuPeKolle hakemuksen ja saa nähdä minne se vie meidät. Toivottavasti hieman aktiivisemmin treenien pariin. Sonalle tämä tekee todella hyvää, sillä se ei vielä ole täysin häiriövarma, eikä kestä ylimääräisyyksiä kentällä. Tähän on hyvä päästä puuttumaan ajoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti