016. Vuosi 2020

Vuosi 2020 on aluillaan ja uuden vuoden alkaessa asetetaan aina tavoitteita. Minut blogihistoriasta pidemmältä ajalta tunteneet tietävät, etten ihan hirveästi ole onnistunut pitämään tavoitteita, mutta silti haluan niitä joka vuosi laittaa. Tavoitteet auttavat hahmottamaan asioita, mitä pitää tehdä. Haluan tänä vuonna eritoten panostaa siihen, että treenaamme ja mielellään myös säännöllisesti. Haluan panostaa siihen, että koirat ovat onnellisia.

Luxin osalta tavoitteet ovat varsin yksinkertaiset:
- Rauha + hiljaisuus tekemiseen
- Toko alo korkkaus (TK1)

Sakemannin päätehtävä on silti edelleen pitää minut järjissä ja lauma kurissa sekä nuhteessa. Paukkujahan koirassa olisi lähteä vaikka mille maan kiertoradalle, mutta eniten haluan panostaa tämän eläimen kanssa hallintaan. Ehkä löydämme vielä oivan yhteisen sävelen kiihkeän menopelin kanssa ja saadaan vihdoinkin kursittua kasaan alokasluokan ykköseen vaadittavan suorituksen. (tai vaihtoehtoisesti ostan tuomarille korvatulpat) Neiti mannilaisen saattaa hyvällä tuurilla löytää ensi vuonna myös näyttelykehästä.

Sona puolestaan saa edelleen kasvaa henkisesti. Fyysisesti toivoisin sille lisää massaa, sekä lihaksia ja ne ovatkin tärkeä pääpointti kumpaisellekin koiralle. Tulostavoitteellisesti en elättele suuria toiveita, mutta olisihan se hienoa saada malinoisin kanssa saavutettua vähän asioita. Ihan vaan siksi, koska se on aivan mahtava treenikoira.

Sonan tavoitteet:
- BH
- Rally-Toko alo (RTK1)
- mahd. toko alo

Sona saa myös jatkossa menne vapaasti lainakuskinsa kanssa tekemään agilityä ja hankkiikin siitä yhden harrastuksen lisää itselleen.

Molempien koirien kanssa toivon lisäksi terveyttä ja hyvää lihaskuntoa. Haluan panostaa erityisesti molempien liikuntaan niin vapaana kuin hihnassa ja suoda kummallekin koiralle omaa aikaa kanssani yhteisin treeni- ja rapsutteluhetkin. Jätän tänä vuonna jäljen listaamatta, mutta haluaisin silti edelleen ajaa kummankin koiran kanssa jälkeä ja löytää siihen motivaation jo heti alkukeväästä, kun lumet sulavat.

Lisäksi haluan omalla kohdallani oppia kirjaamaan enemmän asioita ylös, suunnitella treenejä sekä huomioida oma jaksaminen. Haluan onnistua huolehtimaan itsestäni entistä paremmin. Eritoten haluan tehdä asioita, joita rakastan ja onnistua saavuttamaan jotain uutta. Halu menestyä ja onnistua on vahva. Haluaisin myös retkeillä paljon koirineni ja ystävien kanssa. Sen lisäksi haluan olla läsnä ja panostaa hetkeen.

Paljon asioita, mutta uskoisin, että niistä saadaan nivottua kasaan upea vuosi 2020!

015. Vuosi 2019

Vuosi oli ja meni, jälleen. Blogihiljaisuus on ollut tänä vuonna entistä pahempaa, mutta se on ollut yksi asia, mikä on pitänyt jättää pois selvitäkseni uupumuksesta. En tiedä, lukeeko kukaan enää blogeja, mutta oma mieli lepää kirjoittamisessa ja lopun kaiken minulla on edelleen oppimista treenien aukaisussa itselle. Ei sillä, että treenit vuonna 2019 taisivat jäädä kahden käden sormilla laskettavaksi. Kamera pysyi myös hyvin pitkälti naulakossa. Muutaman kerran kaivoin sen sieltä ja totesin, että kalusto olisi päivitettävä. Tällä hetkellä puhelimellakin saa parempia kuvia aikaiseksi. Sellaista. Tavoitteitakin oli asetettu tälle vuodelle jonkin verran ja käydään ne nyt läpi:

LUX
★ Toko ALO-starttaus (mahdollisesti TK1)
★ Toko AVO liikkeet kisakuntoon (mahdollinen startti loppuvuoteen)
★ 1m PK-este (+ hyppytekniikka)
★ Jälkeä (Lux oli ilmoitettu yhdelle jälkipäivälle, mutta päivä peruuntui)

★ Canicross/Pyöräily
Tämän viimeisen tavoitteen kohdalla onnistuttiin edes puolittain, sillä muutaman kerran käytiin pyöräilemässä ja uskallettiin jopa ohittaa muita koirakoita pyöräillessä. Kuitenkin tämä kaatui hieman siihen, ettei kunnollista kulkinetta ollut kotona.

Luxin vuoden tärkein tehtävä on ollut huolikoirana olo. Se on pitänyt minusta huolta paljon, sekä tunnistanut kipukohtauksia ja estänyt lähtemästä ulos. Lux on myös käynyt kummikoirailemassa Anulla, sekä piristänyt siellä arkea ja opettanut tottiksen treenausta. Neiti saksanpaimen on edelleen täydellinen sielunpuolikkaani.

SONA
★ Yhteistyö kuntoon!!
Tämän lasken onnistumiseksi. Malinoisista on kasvanut vallan mukava koirakansalainen ja meillä on hauskaa, kun teemme yhdessä. Sonan kanssa asioita ei voi ottaa liian vakavasti ja se on helppo yksin, sekä yhdessä. Sona näytti myös olevansa mitä mainioin matkakoira ja nauttivan autoilusta.

★ BH treeni
★ Toko ALO kisavalmiiksi
Sona on opetellut perusasioita, kuten luoksetuloa (kesällä juoksi ohjaajalta nilkan nivelsiteet rikki vauhtiluoksarissa), seuruuta ja paikallaan olemista. Jäävistä ei pienellä malinoisilla oli mitään hajua, eikä tarvikaan olla vielä. Sonan seuruu on hirveän hyvällä mallilla, eikä se luoksarissakaan enää törmää. Paikkis tarvii edelleen paljon häiriötä - kuten koko koira muutenkin.

★ AVO liikkeet treeniin

★ Jälkeä
Sonan kanssa ilmoittauduttiin MEJÄ -päivään ja käytiinkin onnistuneesti jäljestämässä siellä. Malinois tykkäsi hommasta ja oli hirveän taitava nenänsä kanssa. Jälkeä olisi tarkoitus ajaa enemmän, sikäli mikäli maastoja vaan löydetään

Kokonaisuudessa Sona kehittyi hirveän paljon vuoden aikana - kasvoihan se pienestä malinoisista isoksi - ei tosin henkisesti. Koko koira on henkisesti vielä ihan kesken, eikä siltä voi vielä vaatia mitään, mitä aikuiselta koiralta voi. Myös kropaltaan se on ihan kesken - koko tyyppi kehittyy äärimmäisen hi-taas-ti. Mutta ei se haittaa, Sona saa niin paljon aikaa kuin vain suinkin tarvii.

OHJAAJA
★ Ruokavalio parempaan kuntoon
★ SLE hallintaan ja opettele kuuntelemaan kroppaa
★ Ajankäytön hallinta

Näistä en haluaisi edes puhua. Ruokavalio on edelleen yhtä sekaisin kuin seinäkello - loppu vuodesta olen onnistunut hieman edes säännöllistämään ruokailuja. Sapuskan sisältö ei vaan ole mitään kovin laadukasta. SLE kiukuttelee enemmän kuin aikaisemmin ja totesin muutamalle ystävälle, että minusta tuntuu kuin olisin maannut tämän vuoden sohvalla/sängyssä kivuissani ja ollut kyvytön toimimaan ollenkaan.

Olen kuitenkin opetellut kuuntelemaan kroppaa edes jonkun verran - ja mitä se minun tapauksessani tietää - niin sairaslomapäiviä töistä ja peruttuja menoja. Joudun arvottamaan kaupassa käynnin ja ruuanlaiton välillä ja silloin on vaikea syödä, kun ei voimat riitä tekemään ruokaa.

Meillä kuviot ovat hieman muuttuneet ja Neela koirineen muutti saman katon alle. Valkoinenpaimenkoira Kida ja pomeranian Pomo vilahtelevat varmasti kuvissa ja teksteissä jatkossakin.

Muita uusia kuvioita on lähinnä se, että neiti malinois on muutamia kertoja käynyt treenaamassa agilityn alkeita lainaohjaajan kanssa.

014. Tyhjä taulu

En yleisesti ottaen tykkää pennuista. Saati tavoitteista, mitä ihmiset laittaa hirveän nuorille pennuille. Minusta on kiva tarjota koiralle alkutaipaleella rauhallista elämää opetellen arjen sääntöjä. Näin olen kaikki koirani kasvattanut. Tosissaan on alettu treenaamaan, kun koira on osoittanut olevansa siihen kypsä ja jaksavansa suunnitelmallisempaa treeniä. Malinois alkaa olla tässä iässä.

Sonalla on alkanut saalisvietti heräilemään. Hallinta tässä kohtaa on erityisen tärkeää, mutta onneksi muuten tuo on ollut todella mutkaton tyyppi. Sonalla on hyvät hermot ja se on tasapainoinen. Muutamia päiviä sitten lenkkeiltiin n. 9km lenkki, jolla ohitse sinkoili pyöräilijöitä enemmän kuin tarpeeksi. Molemmat koirat etenivät pitkällä hihnalla ja pysyivät tien reunassa nätisti. Tottistouhut on aloitettu sen kanssa, koska koira on laittanut vielä yhden vaihteen lisää aktiivisuuteensa. Se oikeasti kaipaa tekemistä enemmän kuin aikaisemmin ja antaa sen näkyä. Olemme nyt systemaattisesti pidentäneet lenkkejä, sekä lisänneet niille erilaista touhuilua. Samalla olemme alkaneet systemaattisemmin treenaamaan.

Sonan kanssa ajattelin koulutuksellisesti edetä aika samalla tavalla kuin Luxinkin kanssa. Perusasennon opetan vahvaksi ja seuruuttelen sitä pieniä imutuspätkiä. Erona siihen, että Sonan kanssa olen imutellut myös juoksua. Malinois on kropaltaan niin kesken, ettei se edes fyysisesti pystyisi seuraamaan täydellisesti. Se opettelee hallitsemaan takapäätään ja perusasentoharjoittelu on sille ihan riittävästi tähän kropan hallintaan. Vahvistan myös kehonkäyttöä lenkillä ja pyrin pitämään Sonaa vapaana mahdollisimman paljon vaihtelevassa maastossa. Se kehittyy koko ajan.

Olen alkanut tuomaan treeniin kentällä myös asennon vaihtoja, sekä kapulan pitoa, ruutua ja kierto on ollut myös opettelulistalla. Leikki on myös vahvana meidän treeneistä ja pikku hiljaa Sona on alkanut ymmärtämään, että kentällä tehdään kivoja asioita. Ensimmäistä kertaa vieraalla kentällä treenatessa se protestoi haukulla, kun Lux pääsi treenaamaan. Olen alkanut palkkailemaan koiraa nätistä taukokäytöksestä, sillä se joutuu kuitenkin kahden koiran treenissä olemaan usein yksin ja odottamaan vuoroaan. Sen pitää myös oppia sietämään se, että toimin apuohjaajana muille.

Laitoin tänä viikonloppuna KuPeKolle hakemuksen ja saa nähdä minne se vie meidät. Toivottavasti hieman aktiivisemmin treenien pariin. Sonalle tämä tekee todella hyvää, sillä se ei vielä ole täysin häiriövarma, eikä kestä ylimääräisyyksiä kentällä. Tähän on hyvä päästä puuttumaan ajoissa.

013. Malinois reissaa Mynämäkeen

Extempore reissut on parhaita. Huiman omistaja Sara (kiharajengi) oli menossa EOJ -leirille Turun suunnille ja sattumalta yhteinen ystävämme asui niillä suunnilla. Alunperin Luxin piti lähteä mukaani, mutta saksanpaimen aloitteli juoksuja. Päädyin ottamaan riskin ja valitsin malinoisin matkaseuraksi, vaikka melkein 9kk ikäinen Sona ei ollut ikinä reissannut kotikaupungin ulkopuolelle.

Perjantaina saavuimme sovitusti Saran luokse ja pakkasimme koirat ronttiin. Saran autossakaan ei ollut koiraverkkoa, koska Huima matkusti häkissä. Onneksi tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä omasta autostanikin puuttuu vielä toistaiseksi verkot. Mali moikkasi villakoiran ulkona. Se ei varmaan ole ikinä edes nähnyt noin pientä koiraa. Sona ja Huima tulivat hyvin toimeen. Matka taittui yhden pysähdyksen taktiikalla ja Sona nukkui lähes koko ajomatkan ajan ollen varsin esimerkillinen malinois.

Majapaikassamme ystävämme luona odotti sekaroituinen Rontti omistajineen. Mali oli selkeästi hämillään pienestä vilkkaasta koirasta. Se ei oikein ymmärtänyt oliko Rontti ystävä vai välipala, kissa vai koira vai kenties jotain ihan muuta. Turvallisuussyistä malinoisille oli majapaikassa häkkimajoitus. Illalla koirat pääsivät vielä juoksemaan energioita pois. Sona sai tehdä hieman luopumistreeniä juoksevista pikkukoirista ja hieman tottista vieraalla kentällä. Se yllätti minut positiivisesti tehden töitä kanssani ja pysymällä kohtuu hyvin hallinnassa. Muutaman kerran pikku koirat veivät voiton ja kerran malinois riehaantui juoksemaan koirapuiston aidan viertä nuoren Rontin kanssa.

Yö meni rauhaisasta. Lauantaina kävimme ensin Turun lemmikkiasemalle ja sen jälkeen ottamassa koirista kuvia ja Sona sai maistaa hetken omakotitaloelämää juoksemalla isolla pihalla vapaana kuin taivaan lintu. Se otti koko ilon irti pihasta ja teki välillä pelottavankin näköisiä loikkia meidän lilluessa paljussa. Lemmikkiasemalla tuntui, että mali oli hieman liian iso sinne. Sona onnistui tiputtamaan melkein jokaisesta hyllystä jotakin. Positiivista oli se, että koira tervehti todella nätisti jokaista, joka halusi sitä tervehtiä. Se on mennyt paljon eteenpäin, eikä juurikaan mörköillyt ketään.

Sunnuntaina malinois oli jo niin väsynyt, että päätettiin pitää melkein kokonaan lepopäivä Saran ollessa leirillä. Lenkkeiltiin hieman, mutta suurimmaksi osaksi vain hengailtiin rauhaksiin. Väsymys näkyi Sonassa ylimääräisenä murrauksena ja oman tilan suojeluna. Se oli ihan puhki koko viikonlopusta ja paluumatkan Liedosta Kuopioon se olikin taju kankaalla koko eläin.

Olen positiivisesti yllättänyt miten mutkaton matkakumppani tuo malinois oli. Olin onnistunut luomaan kaikki kauhuskenaariot mielessäni siitä, miten se tappaa vähintään kaikki matkakumppanit ja huutaa kuin syötävä ja on täysin mahdoton. Tämän koiran kanssa voisi reissata enemmänkin, kun miltei 1000km ei hetkauttanut sitä suuntaan eikä toiseen. Aivan mahtavaa!

Postauksen kuvista kiitos Jenni Harju

012. Vuoden 2019 tavoitteet

Joka vuosi sitkeästi kirjoitan tavoitepostauksen, jotta on jotain mihin palata, kun aika koittaa. Tämän vuoden tavoitteet tulevat olemaan hyvin paljon kiinni minun olostani ja siitä, kuinka autoimmuunisairaus pysyy hallinnassa. Toivon todella, että pystyn tekemään asioita, jotka piristävät mieltäni, kuten koirien kanssa vietetty aika.

LUX
★ Toko ALO-starttaus (mahdollisesti TK1)
★ Toko AVO liikkeet kisakuntoon (mahdollinen startti loppuvuoteen)
★ 1m PK-este (+ hyppytekniikka)
★ Jälkeä
★ Canicross/Pyöräily

SONA
★ Yhteistyö kuntoon!!
★ BH treeni
★ Toko ALO kisavalmiiksi
★ AVO liikkeet treeniin
★ Jälkeä

OHJAAJA
★ Ruokavalio parempaan kuntoon
★ SLE hallintaan ja opettele kuuntelemaan kroppaa
★ Ajankäytön hallinta

011. Vahinko nimeltä Sona

En teoriassa ollut ikinä hankkimassa toista koiraa. Enkä todellakaan malinoisia. Mutta sellainen vain käveli elämääni. Sona saapui Kärkölästä, kennelnimettömältä kasvattajalta. Myynti-ilmoitus piinasi minua pitkään, joten edelleen nartun ollessa vapaana peruutuksen vuoksi päätin ottaa yhteyttä. Pentu kuulosti lupaavalta ja halusin käydä katsomassa sitä. Vaikka se oli malinois. Rohkea pentu, sekä tasapainoiset vanhemmat hurmasivat minut. Sona nukahti syliini ja tiesin sen olevan juuri minulle. Tummanpuhuva hulinois, joka hurmasi isännänkin saman tien.

Hain pennun viikko Luxin BH kokeen jälkeen, jolloin se oli 10vk. Kasvattaja toi pennun minulle Lahden juna-asemalle ja siellä se meni kuin kala vedessä. Junamatkan Sona oli täysin rauhassa, lähinnä vain nukkuen koko ajan. Kotimatkaa taitettiin vielä paikallisbussilla onnistuneesti. Pentu oli saapunut kotiin.

Tytöt toimivat toistaiseksi hyvin yhteen. Lux on ollut todella pitkähermoinen pennun kanssa, ja tuntuu, että Sona on näistä kahdesta se, joka on enemmän tulta ja tappuraa. Huomaan myös, että pennun kasvaessa Luxin tapa leikkiä sen kanssa on muuttunut paljonkin. Enää se ei varo niin paljoa pentua, kun pentu on jo Luxin kokoinen ja painaakin kohta saman verran.

Sonan kanssa on opeteltu elämään arkea. Sen kanssa on lenkkeilty, se on ollut kerran hoidossa, se on matkustanut autossa. Olen aktiivisesti ottanut Sonaa enemmän mukaan lihan hakureissuille ja käynyt sen kanssa pyörimässä Mustissa ja Mirrissä. Sona on aika rennon letkeä kaveri. Nyt sillä on alkanut puskemaan hieman mörköikää päälle, mutta silti se on aika tasapainoinen belgiksi.

Näitä kahta verrattaessa Sona on tosiaan terävämpi, mutta sekään ei kuitenkaan häiritsevän terävä. Sona on myös hyvin hiljainen. Ahneus kulkee sillä verissä ja pieniä harrastuspohia ollaan tehty. Sonan kanssa olen myös pitkästä aikaa leikkinyt paljon enemmän kuin Luxin kanssa pentuna. 

010. Vuoden 2018 tavoitteiden läpikäynti

Mielenkiintoinen vuosi. Alkuvuodesta muutettiin kaupunkiin. Toukokuussa Link lähti koeajalle uuteen kotiin ja marraskuussa kotiutui malinoispentu nimeltä Sona. Tavoitteita ollaan saavutettu jonkun verran. Vuoden treenimäärät eivät nousseet kovinkaan isoiksi, mutta sitäkin tärkeimmiksi. Ollaan reissattu niin kasvattajalla kuin yhdellä leirilläkin ja suoritettiin BH-koe hyväksytysti, sekä samaten luustokuvaukset hyvin tuloksin. Nyt meillä on kaikki ovet avoinna, mutta tähän vuoteen lähdetään oman sairauteni varjostamana.

KOIRA
★ Tokon alokkaan liikkeet kuntoon
Lux on käytännössä valmis alokkaaseen. Tokikaan se ei ole tehnyt yhtään alokkaan paikkamakuuta, tai hyppyä yhtä kertaa enempää. Muuten kuitenkin kaikki alokkaan liikkeet on OK -kunnossa.

★ Ruutua, noutoa, sekä eteenlähetystä
Näistä tehtiin lähinnä vain eteenlähetystä. Noutoa puolikkaina, mutta keskityttiin enemmän kapulan pitämiseen, kuin noutojuttuihin.

★ BH:n seuruukaavio
Tämä taidettiin myöskin saada kondikseen, koska koko BH suoritettiin lävitse lokakuussa.

★ Rally-Tokoa
Rallylle ei suotu ajatustakaan koko hommassa yhtä lentävää "ilmoitan sen rally-mölleihin" ajatusta lukuunottamatta. En ilmoittanut.

★ Canicross
Käytiin hölkkäämässä pari kertaa, sekä kerran fillaroimassa. Muuten pysyttiin normaalissa hihnalenkkeilyssä.

★ Jälkeä
Jälkeä Lux ajoi juhannusleirillä kerran. Muuten jälkijuttuja ei ollakkaan tehty.

★ Harrastus-H:n metsästys
Noup. Ei käyty näyttelyissä.

★ Viralliset luustokuvat (ehkä, saattaa venyä 2019)
Viralliset luustokuvat saatiin pois päiväjärjestyksestä tuloksin B/B, 0/0, LTV0, VA0, SP0

★ Silmä/polvitarkki
Ei käyty, en edes katsonut niitä sillä silmällä.

MINÄ:
★ Suunnitelmallisia treenejä
Koen onnistuneeni tässä, kun saatiin aika pienellä treenillä esimerkiksi BH kasaan. Ehdottomasti treenattiin oikeita asioita ja koira meni eteenpäin.

★ Uusia treenipaikkoja/kavereita
Enemmänkin toki oltaisiin voitu nähdä, mutta käytiin treenaamassa varmaankin 5-7 eri paikassa. Tavattiin uusia ihmisiä ja saatiin oppiakin hyvin.

★ Ryhmäpaikka jossain lajissa (mielellään kummallekin koiralle)
Etsin edelleen ryhmäpaikkaa minua miellyttävästä porukasta. Eniten kuitenkin on niitä ei -vaihtoehtoja olemassa. Toinen koirakin vaihtui siinä sivussa.

★ Armollisuutta, järkevyyttä ja omaa hyvinvointia
Tämä on hieman niin ja näin. Vedin ja vedän edelleenkin kroppaani koville ehkä liiankin kanssa, enkä osaa rauhoittua oikein vieläkään olemaan, mutta muuten olen kokenut antaneeni itselleni lepoa sopivissa määrin.